Eilen illalla itkin miehelleni tyhjyyden tunnettani. Lopulta en enää tiennyt mikä on syy ja mikä seuraus. Kumpi meistä on kohtuuton toista kohtaan ja missä on syy siihen että homma ei toimi. Juttu menee useimmiten näin: valitan pahaa oloani - mies kysyy mitä nyt taas - valitan lisää ja alan arvostella miestä epäempaattiseksi tmv. - mies arvostelee minua tyytymättömäksi - suutun totaalisesti ja sitten paukkuu ovet tmv. - mies toteaa että kaikkea hänkin joutuu kestämään kun minulla tunteet pinnassa (kauniisti sanottuna) ja varsinainen asia hautautuu maton alle. Miehen kommenteissa on totuutta sen verran että olen negatiivinen ja mietin paljon hankalia asioita, mutta eihän mihinkään tule muutosta jos en nosta epäkohtia esille. Ja välillä on aivan pakko sanoa toisesta myös pahaa. Olen taipuvainen myötäilemään miestä ja näkemään asiat hänen kantiltaan, ihan hyvä juttu varmaan muuten, mutta siinä on se vaara, että ymmärrän häntä liikaa ja unohdan sen mistä alunperin oli puhe ja myös sen että monesti kiukkuni miestä kohtaan on aivan oikeutettua. Sekavaa, kukaan ei varmaan saa kiinni ajatuksesta...