Käytiin loppuviikosta mummolassa kun lapsilla oli loma. Luulisi että on mukavaa löhötä pari päivää huolehtimatta mistään; ruoka tulee valmiina pöytään, joku muukin viihdyttää lapsia pyytämättä ja riittää kun pyykit pesee kotona. Mutta minulla oli tylsää. Kuolettavan tylsää. Ei ollut muuta tekemistä kuin katsoa televisiota ja käydä shoppailemassa. Ilmakin oli aivan kamala, ulkona käytiin vain sen verran kun oli pakko. Tuli melkein ikävä iänikuisia kotitöitä.

Mutta nyt kotona on kurja olla. Pyykkirumban olen hoitanut, joten ajantäytettä on ollut, mutta siitä huolimatta on jotenkin tyhjä olo. Tätäkö tämä nyt on? Kun ei ole mitään mitä odottaa? Mitään kivaa. Ärsyttävä työ, idiootti mies, ikuisesti kinastelevat lapset - siinäkö on kaikki mitä elämällä on tarjota???

Ensi viikko on töissä helppo sen suhteen että melkein kaikki muut ovat lomalla, vain keskiviikolle on sovittuna palaveri. Mutta siitä tulee kamala paine saada jotain aikaiseksi niiden rästiin jääneiden juttujen suhteen. Ja ilman aikataulutusta se tuskin onnistuu.