Mietin itsekseni miksi ihmeessä niiden rästiin jääneiden kirjoitushommien tekeminen on niin vaikeaa. Keksin useammankin syyn:

Ensinnäkin, ne ovat aina olleet välttämätön paha. Lykkään niitä normaalistikin eteenpäin ja yritän tehdä jossakin välissä kalenteroimatta niille tarpeeksi aikaa. Jos se ei onnistu muulloin niin ennen kesälomalle jäämistä puserran kaiken valmiiksi. Olen viime tipan ihminen eli saan paremmin aikaiseksi sitten kun on pakko. Näiden osalta ei ole mitään deadlinea, ne vain on tehtävä jossain välissä. Ennen kuin alkaa nolottaa. Ennen kesälomaa sain valmiiksi ne mitkä oli pakko saada valmiiksi, nämä onnettomat jäivät roikkumaan ja roikkuvat varmaan vielä ensi keväänäkin ellen nyt pakota itseäni tekemään niitä... Tällä hetkellä saan aikaiseksi vain ne asiat joita joku odottaa, siis palaverit, sovitut tapaamiset, puhelut, sähköpostit. Vaikka varaisin kirjoittamiselle koko päivän, tulosta ei synny, koska kukaan ei valvo. On paljon helpompi siivota arkistoa tai mennä kopioimaan papereita.  

Mutta koska kirjalliset hommat on pakko tehdä, tekisin niistä mielellään niin hyviä kuin mahdollista. Haluan että ne ovat hyviä sekä sisällöllisesti että kielellisesti. Haluan huomioida kaikki oleelliset asiat ja mielellään tehdä muutaman sivuhuomautuksenkin. Haluan että teksti on sujuvaa ja ymmärrettävää, loogisesti etenevää ja virheetöntä. Jo koulussa sain hyviä arvosanoja ainekirjoituksista ja yliopistolla tuntui että joistakin tenteistä sai hyviä arvosanoja suoltamalla sujuvaa tekstiä joka linkittyy edes jollakin tavalla kysymykseen ja tenttikirjojen teemoihin. Normaalitilanteessakin käy joskus niin että muotoilen päässäni hienoja lauseita mutta en saa siirrettyä niitä paperille. Nyt kun olen väsynyt, hyvän tekstin tuottaminen on äärimmäisen työlästä. En nyt viitsisi edes laittaa ylös pääkohtia ja muotoilla tekstiä luettavaan muotoon myöhemmin, koska raakaversioiden lukeminen on tuskaista, koska en keksi niihin mitään parannuksia. 

Kolmanneksi mielessä kummittelee esimiehen aikoinaan heittämä kommentti siitä että kirjoitan liian pitkästi ja tuhlaan kallista työaikaa. Olen kuullut, että pomo on muissa yhteyksissä kehunut tuotoksiani, mutta kyllä tuo silti loukkaa. Sama kuin kieltäisi minua ajattelemasta. Siitähän minulle maksetaan - akateemisesta älykkyydestä.  

Neljänneksi olen peitellyt saamattomuuttani sillä että en voi ottaa uusia töitä ennen kuin saan vanhat valmiiksi. Tämä ei mene enää kauan läpi. Itse asiassa ensi viikolla on pakko aloittaa uusia juttuja.

Jotain valoa tunnelin päässä sentään on. Sain tänään yhden jutun melkein valmiiksi. Sellaisen mikä pitää saada eteenpäin toisille työntekijöille. Pitaa katsoa nuo muutkin tällä silmällä ja jos ei muu auta niin sopia asioiden tiimoilta palavereja, ne olkoon takarajoja näille.