Viime viikolla asiat olivat kivasti. Shoppailin, sisustin, vietin laatuaikaa lasten kanssa. Oli sovittava 
joitakin työasioita, suhtauduin niihin niin että olen nyt pois ja sitten on taas töiden aika. Tänään 
ahdistaa ihan valtavasti. Ensi viikolla pitäisi taas mennä töihin. Eiiii! Onks pakko jos ei taho? 
Kaikki keskeneräiset työt kummittelevat mielessä ja uusiakin pitäisi aloittaa...

Latasin aamulla cd-soittimeen omistamani Apulannan tuotannon. Erityisesti kosketti Armon kohta: 
"Tämä tie meidät kaataa. Ei voi jatkaa. Ei voi olla näin. Sen on tultava loppuun."  En tosiaan voi 
jatkaa tällä tapaa. En tällä hinnalla.

********************************

Minut ympäröin tyhjyydellä 
jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen 
Ja tietäisin sen

...

Pahat enteet hiljaisuuden
kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä
joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät
kuva säilyy eikä mee minnekään

...

Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun

(Apulanta: Armo)